Levyarvostelu : Foster The People - Supermodel

                                                      Foster The People - Supermodel

Supermodel on amerikkalaisen indie rock-bändi Foster The People:n toinen sudioalbumi. Suomen virallisen listan sijalla 50 käyneeltä levyltä on julkaistu kolme singleä: Coming of Age, Pseodologia Fantastica ja Best Friend. Levyn on tuottanut yhdessä bändin kanssa brittiläinen Paul Epworth.

 

+ Supermodel kritisoi biisien aiheillaan yhteiskunnissamme esiintyviä virheitä ja ongelmia ja sosiaalisen median vääristämää ajattelutapaa muista ihmisistä. Pidin tästä teemasta.

+ Albumi on yhtenäinen, tasainen ja passelin mittainen.

+ Tälle levylle on kaksi täydellistä kuunteluympäristöä: kiitäessäsi kulkuneuvolla x yksin läpi hämärtyvän illan ja istuessasi korkealla paikalla katselemassa auringonnousua.

 

- Aiheisiin nähden osa biiseistä kuulostaa ulkoisesti liian iloiselta. Sanat ja melodiat eivät luo samaa tunnelmaa.

- Biiseistä uupuu mieleenpainuvuus ja erityislaatuisuus. Supermodel:n yhdelläkään kappaleella ei ole lähellekään Pumped Up Kicks:n stop the press -vaikutusta.

- Levy on ihan ok, mutta ei upea. Supermodel ei herätä minkäänlaisia vahvoja tunteita: ei vihaa, ei rakkautta, ei halua tanssia, ei itkeä, ei kylmiä väreitä.

 

4-/10

Levyarvostelu : Pharrell Williams - Girl

                                                             Pharrell Williams - Girl

Viime vuosien aikana joka paikassa viilettäneen ja vierailleen Pharrellin toinen albumi Girl julkaistiin kaheksan vuotta debyyttialbumin jälkeen. Miehen itsensä tuottamalla albumilla on huikea vierailijoiden kaarti: mm. Justin Timberlake, Miley Cyrus, Alicia Keys, JoJo, Kelly Osbourne, Daft Punk sekä itse leffamusiikin jumala: Hans Zimmer. Suomen virallisen listan seiska sijalle asti yltäneeltä levyltä on julkaistu kaksi sinkkua: Happy ja Marilyn Monroe.

 

+ Ensinnäkin levyn aihe: naiset ja heidän voimansa. Blurred Linesin ja Get Luckyn jälkeen aika yllättävä veto. Eli joo lyriikoille lankesin.

+ Mä en kuuntele paljoo tällasta funk-soul menoa, mutta Pharrell muhun on uponnu jo kauan (ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa...). Kertoo jotain hänen musansa laadusta mielestäni se, että tämä levy saa genreä muuten kuuntelemattomankin syttymään.

+ Girl:ssä on viehättävä vanha soundi. Tuntuu kuin albumi olisi peräisin aivan toiselta vuosikymmeneltä.

+ Levy esittelee erinomaisesti Pharrellin osaamista ja luovuutta sekä artistina että tuottajana. Uskoisin, että musakriitikot ja palkintogaalojen tuomaristo tykkää.

 

- Ehkä vähän turhan tasainen albumi. Pientä säröä saisi mukana olla, että pitkässä juoksussa ei levy muutu tylsäksi. Melkein kaikki biisit kun ovat valmista radiokamaa: jotenkin jo vaivaavan kliinistä.

- Kaipaan Pharrellin groovaavaa hip hoppia. Sellaista ei tälle albumille eksynyt mukaan lainkaan.

 

8,5/10

Levyarvostelu : Skrillex - Recess

                                                                    Skrillex - Recess

Kalifornialaisen dj-tuottaja Skrillexin ensimmäinen täyspitkä albumi kantaa nimeä Recess. Alien Ride -sovelluksen kautta alun perin ilman ennakkovaroitusta julkaistulla levyllä on huima pino vierailijoita: Diplo, Kill the Noise, Alvin Risk, Ragga Twins... Singlenä albumilta on julkaistu Try it out ja Recess -biisit. Suomen virallisella albumilistalla Recess on tällä hetkellä sijalla 33.

 

+ Ensinnäkin se fakta, että levy tuli täytenä yllätyksenä vaan yksi ilta ilmoille.

+ Oon miettiny hyvän tovin, että onko tää tyylin muutos aika selkeästikin pois sieltä brostepistä nyt hyvä vai huono, mutta Skrillexin ja Diplon Jack U Ultra-setin jälkeen (käykää kuuntelemassa!! Koko viikonlopun paras. Ja muistakaa tulla valaistuneena takaisin kiittämään minua elämänne hienoimmasta edm-kokemuksesta :D) on pakko todeta, että hyvä tää on.

+ Yhteentoista biisiin on ympätty aika monta uutta kokeilua, joten rohkeudesta uudistua huimat plussat. Hienoa nähä, että mies pyrkii eteenpäin. Heti jää miettimään, että mitehän tän jälkeen: paluu entiseen vai vielä jotain aivan muuta?

+ Vierailijoita on paljon, mutta mukana on omia lemppareita ja yhteistyö kuulostaa hy-väl-tä.

+ Kolmella adjektiivilla kuvailtuna: yllätyksellinen ja erilainen, mutta kuitenkin ehjä albumi.

 

- Hieman on mielessä pyöriny, että tästä ois saattanu muodostua pettymys ilman yllätysjulkaisua. Jos olisin ehtiny useamman kuukauden venata nimenomaan Skrillex-albumia ja tällanen platta ois tullu ulos... Onhan tää aikasempaan verrattuna kuitenkin paljon yksinkertasempaa ja taatusti jotain, mitä varmaan kukaan ei osannut odottaa.

- Tuo jo aikaisemminkin mainittu vierailevien dj:n ja muiden artistien määrä ehkä hukuttaa Sonnyn omaa tekemistä ja juttua alleen.

 

9-/10

Leffa-arvostelu : Divergent - Outolintu

Leffa-arvostelu: Divergent - Outolintu

Juoni: Tulevaisuuden sodan jälkeisessä Chicagossa yhteiskunta on jaettu viiteen eri ryhmään heidän luonteenpiirteidensä perusteella. Soveltuvuustestin jälkeisessä valintatilaisuudessa nuorten tulee päättää, jäävätkö he siihen ryhmään, johon he ovat syntyneet vai jättävätkö he perheensä ja vaihtavat toiseen ryhmään.

  Vaatimattomiin, toisia auttaviin, syntynyt Tris tekee omassa valintatilaisuudessaan päätöksen liittyä Uskaliaisiin, kaupunkia vartioivien ryhmään. Paitsi että Trisin tulee taistella yhdessä muiden tulokkaiden kanssa tiensä läpi kaksiportaisen koulutussysteemin saadakseen jäädä, hän joutuu myös kamppailemaan pitääkseen testinsä tuloksen salassa: Tris on yksi harvinaisista divergenteista. Ihminen, joka ei kuulu suoranaisesti mihinkään ryhmään tai pelkää mitään. Kaupungissa kuitenkin velloo kolmas, suurin uhka: valtataistelu kaupungin johtamisesta Vaatimattomien ja Terävien välillä, jonka seurauksena kaikkia divergentteja odottaa kuolema.

Divergent - Outolintu perustuu samannimiseen vuonna 2011 julkaistuun Veronica Rothin romaaniin. Divergent on ensimmäinen osa kirjatrilogiaa, jonka toisen osan elokuvaversio tulee teattereihin vuoden kuluttua. Kolmas ja viimeinen osa tullaan jakamaan kahdeksi elokuvaksi.

Pidin: Visuaalinen ilme on yleisesti ottaen hieno ja soundtrack oikein toimiva: Skrillex ja Ellie Goulding saivat hymyn huulille kesken elokuvan katselun. Näyttelijöistä pidän ehkä eniten koko elokuvassa: Shailene Woodley etunenässä teki oikein hienon roolisuorituksen. Leffan hahmot ovat mieleenpainuvia ja 2h 20min:ssa niihin pääsee jotenkin harvinaisen syvälle ja lähelle. Vaikka yhtäläisyydet Nälkäpeliin myös ärsyttivät, niin kyllä muhun silti tän tyyppiset elokuvat uppoo kuin veitsi sulaan voihin. Eli joo jatko-osia odottelen jo... :)

En pitänyt: Divergent on kuin Nälkäpelin pikkusisko: se tunkee mukaan isojen tyttöjen juttuihin, silloin kun sitä ei yhtään kaivata, mutta myöhemmin, toisinaan, se on oikein hauskaa ja hellyttävää seuraa. Liikaa samankaltaisuuksia näiden kahden elokuvan välillä: dystopia, jossa ihmiset jaetaan tiukkoihin ryhmiin; päähenkilönä vahva naishahmo, joka on oi niin erilainen ja erikoinen kaikista muista ja lopulta pelastaa päivän ja tuo rauhan. Divergentista saa myös vahvoja Harry Potter (valintatilaisuus) ja Inception -viboja (kahdestaan pelkohallusinaatioihin meneminen). Juonesta en uskalla sanoa muuta kuin, että ennalta-arvattava, koska en ole kirjaa lukenut. Taistelut on koreografioitu aika kökösti mielestäni eikä lavastuskaan oo mitään elokuvataiteen riemujuhlaa. Sit tämmöset pienet raivostuttavat seikat, kuten esimerkiksi miksi Uskaliaiden piti kiljua koko ajan juostessaan (ja miks koko ajan piti juosta??), nousi mieleen, kun pääsi yli Nälkäpelin kopio -fiiliksestä.

Lopputulos: 7,5/10

Levyarvostelu Gareth Emery - Drive

                                                                 Gareth Emery - Drive

Brittiläisen dj-tuottaja Gareth Emeryn toisella kokopitkällä studioalbumilla, Drive:a, kuullaan vierailevina artisteina Christina Novellia, Krewellaa, Gavin Beachia, Ben Goldia, Bo Brucea, LJ Ayrtenia, Asia Whiteacrea ja miehen omaa siskoa Roxanne Emerya. Levyltä on julkaistu kaksi singleä: U ja Lights & Thunder.

 

+ Garethilla on oma, tunnistettava soundinsa, joka on jotain housen ja trancen rajamailta. Sitoo kyllä albumin kuin albumin ehjään nippuun tyylillisesti.

+ Varma ja tanssittava kokonaisuus, jolla sopiva määrä hyvin toimivia vierailijoita.

+ Päinvastoin kuin monet muut albumit, Drive paranee loppua kohden.

+ Iloinen ja innostava kokonaistunnelma. Melodiavetoisuudesta propsit: kiinnittää huomion, kun edm-skenessä joku keskittyykin massiivisten droppien sijaan selkeästi itse biisin melodiaan.

+ Vika plussa Garethin aksentille ja julkaisupäivälle: aprillipäivä. <3

 

- Wow-efektit ja yllätykset uupuu: 12 biisin mittainen tasainen rilluttelu, jossa ei ole kuoppia muttei myöskään niitä aivan huippukohtia (Lights & Thunder on lähimpänä, mutta jo aikaisemmin julkaistu Krewellan viime syksyisellä albumilla). Kuuntelun jälkeen tuntuu kuin ei oikein mitään jäis käteen.

 

6/10

Levyarvostelu Iggy Azalea - The New Classic

                                                    Iggy Azalea -  The New Classic

Australialaisen Iggy Azalean debyyttialbumi kantaa nimeä The New Classic. Levyllä, jolta on julkaistu neljä sinkkua (Work, Bounce, Change Your Life ja Fancy), vierailevat T.I., Rita Ora, Charli XCX, Watch the Duck ja Mavado. Tuottajina hääräävät suurimmilta osin The Invisible Men ja The Arcade.

+ Sinkkujen pohjalta mä en oo aikasemmin osannu päättää, että onko Iggyn ääni oikeesti rasittava vai vaan persoonallinen. Nyt näin koko levyn mitalta kuunneltuna kallistun jälkimmäisen kannalle, mutta en syytä, jos kallistutte kapean rajan toiselle puolen. Tän naisen karismaa kukaan ei voi kuitenkaan kieltää!

+ Mä saan tästä levystä semmoset tosi vahvat girl power- vibat. Tän pystys melkein jopa laittamaan samaan kastiin Beyoncen kanssa, joten ei voi olla ihan huonoo.

+ Tasaisen vahva albumi ilman notkahduksia ja täynnä korvamatoja. Jos jotain niin kyllä The New Classic on tarttuva ja mukaansatempaava.

+ 51 minuuttia ja 15 biisiä: ihanaa, että yhä tehdään lyhyitä biisejä ja pitkiä albumeja myös popin saralla. Tuo hymyn huulille tässä hektisessä (musiikki-)maailmassa.

- Jotenkin genreseikkailuna hämmentävä tapaus. Odotin hiphoppia. Sainkin dance-poppia sekoitettuna EDM:n... Jos lapiolla kaivaa, kyllä sen hopinkin sieltä jostain saa kaivettua.

9-/10

Vanhojenpäivän meikkivinkit 2015

                                   Vanhojenpäivän meikkivinkit

Maybelline Super Stay Better Skin, 010 Ivory:

Uus suosikkimeikkivoide. Kaksi kuukautta ollut nyt käytössä ja en tiiä onko näin oikeesti tapahtunu vai onko nää vaan mun omia oletuksia, mutta minusta tuntuu ja näyttää kuin tämä meikkivoide olisi oikeasti vaikuttanut ihoni kuntoon. Tulee ulos putelista pelottavan oranssina ja lievästi metalliselta haisevana, mutta levityksen jälkeen sulautuu ihoon täydellisesti eikä haisekaan enää. Medium-tason peittävyys ja pysyvyys. Kerrostamalla sekä pohjustusaineen ja puuterin avulla saa aikaan todella peittävän ja kestävän meikin koko pitkäksi päiväksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

 

Rimmel Hide the Blemish Concealer, 001 Ivory:

Täysin perus peitepuikko. Helposti levittyvä, keskitason peittävyys, kerrostaminen onnistui ihan ok, ei kuivata. Pakkaus hieman tylsä ja luotaantyöntävä. Ei mitään kovin mieleenpainuvaa tai erilaista, mutta hinta-laatu suhteeltaan tutustumisen arvoinen tuote.

Make Up Store Lipstick Dust:

Uus suosikkinudepuna hands down. Ehkä hieman kallis, mutta sävyltään ja pysyvyydeltään mielestäni täysin hintansa arvoinen. Liian monella kerroksella alkaa käyttäytyä vähän hassusti, muodostaa kuivia rajoja huuliin, mutta jos uskaltaa vain luottaa ohuisiin kerroksiin, jotka todellakin myös pysyvät, saa mielestäni aivan täydelliset nudehuulet. Tuoksu ehkä hieman nääh, mutta sheer-punana ei myöskään kuivata.

 

Loreal Paris Color Riche, 842 Sequin Explosion:

Minkä tahansa väriset kynnet hetkessä bilekuntoon taikova päällyslakka on kynsissä todella, todella tiukasti kiinni. Käytössä hyvä ominaisuus, kynsilakkoja poistaessa huono. Itse rakastuin efektiin ja varsinkin, kun sain tämän jollain muutaman euron alennushinnalla, oli tämä mielestäni täydellinen ja kaivattu lisä kynsilakkakokoelmaani.

Gosh Smokey Eyes Palette, 02 Brown:

Jo joululahjana saadun paletin ruskeat sävyt hipovat täydellisyyttä. Pigmenttiä löytyy ja häivyttyvät kauniisti. Pidän myös pakkauksesta paljon: kaunis, käteen sopiva ja napakka, mutta kuitenkin helposti avattava.

 

Make Up Store Eyedust, Blurry:

Ensinnäkin, älkää irrottako sitä turhalta vaikuttavaa välikantta pakkauksesta nimim. omani leviää tällä hetkellä joka ilmansuuntaan. Kallis saatavan tuotteen määrään verraten, vaikka onkin melko riittoisa. Hyvin pigmentoitu ja todella pysyvä: ei varissut lainkaan poskille koko pitkän Wanhojen päivän aikana. Pakkauksesta en tosiaan pidä, vaikka se kauniilta ulospäin näyttääkin.

 

Maybelline Eyestudio Mono, 850 Smoky Black:

Paras musta luomiväri, minkä mä olen koskaan omistanut, vaikka sävyn intensiivisyys jättikin vielä toivomisen varaa. Helposti levittyvä ja häivyttyvä. Väriä saa paljon kohtuulliseen hintaan. Ei varise, mutta hävisi silti päivän mittaan johonkin. Pakkaus joskus hankala avata. Mukana tuleva pikkusuti oli oikein perushyvä.