Juoni: Tasapainottelu koulusta valmistuvan Peter Parkerin ja New Yorkin asukkaita alituiseen pelastavan Spider-Manin välillä ei ole koskaan ollut näin vaikeaa. Peterin (Andrew Garfield) elämä muuttuu entistä sekaisemmaksi, kun suhde Gwenin (Emma Stone) kanssa uhkaa kariutua täysin, vanha ystävä Harry Osborn (Dane DeHaan) palaa kuvioihin ja uusi, tuhoisa roisto Electro (Jamie Foxx) riehuu kaupungissa.
Kaiken tämän lisäksi Peterin mieltä vaivaa myös hänen vanhempiensa kuolema. Kun hän lopulta saa tietää millainen mies hänen edesmennyt isänsä oikein oli, hän tajuaa, että kaikilla hänen läheisillään, niin ystävillä kuin vihollisilla, on yksi yhteinen asia: suuryhtiö Oscorp.
Pidin: Näihin uusiin Spider-Maneihin on valittu aivan ihanat ja niin hyvin sopivat näyttelijät. Tarina jatkuu hyvin ensimmäisestä osasta ja täydentää sen tapahtumia. 3D-efektin käyttö on kaunista ja kuvaus ja lavasteet muutenkin silmiä hiveleviä. Leffa saa aikaan monenlaisia eri tunteita niin naurusta melkein kyyneliin asti. Siinä missä ykkösosa (136 min) tuntui jopa tuskastuttavan pitkältä, tämä kakkonen (142 min) on ladattu niin täyteen tapahtumia, ettei kyllästymistä ehdi tapahtua. Loppu on aivan parasta: niin hyvä, että nousee heittämällä best endings -listani kärkikahinoihin.
En pitänyt: Elokuvan hahmot ovat kliseisiä stereotypioita, jotka saivat ajoittain melkein huokailemaan ääneen. Juonikaan ei pääse yllättämään vaan etenee ennalta-arvattavalla tavalla. Matrix-hidastuksia olisi voinut rajoittaa pikkiriikkisen. Spider-Man esittelee hienosti myös jenkkien olemattomia ensiaputaitoja ja tervettä maalaisjärkeä, jota sitäkään ei voi väittää liiaksi löytyvän.
Lopputulos: 8+/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti